The Monster Is Inside Your Head

Tosiaan, Darra täyttää tänään vuoden. Muistan vielä, miten kesällä huokailtiin Annin kanssa, että olispa ne jo vuoden. Nyt ne on.

Ensimmäinen yhteiskuva

Darraa en tosiaan millään lailla suunnitellut, se vain tuli. Muistan vielä, kun luin facebookista pentujen syntymästä. Toki pieni pennunpallero olisi ollut kiva, mutta halusin uroksen, eikä pentueessa viehättänyt kuin yksi uros - ja se jäi kasvattajalle. Niinpä ajattelin, että eipä mulla nyt ole kiirettä saada toista koiraa, niin jäi Darran pentue unholaan. Kuitenkin, kun Annin kanssa tutustuttiin paremmin, lähdin hiihtolomalla Epelin kanssa Virroille, pennut olivat saapuessamme viisiviikkoisia. Tuolloin enää Darra ja sen ainoa sisko olivat vapaina. Kutosnarttu ihastutti enemmän, se oli ulkonäöllisesti kivempi ja olihan se kuudes. Vaikka pallottelin pentua lähes koko ajan, tiesin etten tulisi saamaan sitä, enhän perjaatteessa halunnutkaan sitä. Narttua. Silti tuo pentu jäi mieleen. Kotiin palatessa juttelin pennusta isälle. Vetosin, miten tunsin vanhemmat ja olin oppinut tuntemaan kutosnarttua jo paremmin, elinhän sen kanssa viikon. Koskaan en lakkaa ihmettelemästä, miksi isäni suostui. Jos ehdotin Darraa ennen jotain muuta koiraa, perustelin miten hyvin, vastaus oli ei. Toisaalta, tärkeintä tuossa vaiheessa oli, että pentu olisi mun. Lähdin hakemaan pentua maaliskuun lopussa junalla, mukanani pieni vaaleanpunainen panta, jota edelleen huokailen hipelöin. Se oli joskus niiiin pieni ja söpö. Anyway, tuolloin Annilla oli Darra, Mura ja Rolle, joka haettaisiin pari päivää meidän jälkeen. Ilma ei ollut suotuisa, kun käytiin eräällä aukiolla kuvaamassa pennun perkeleitä.

Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten kuolettavan söpö se oli, ainakin mun silmään. Nyyh.
Junamatka Parkanosta Toijalaan meni yllättävän hyvin, tuo oksensi jo Annilla ollessaan automatkoilla, joten osasin varautua pyyhkeellä junamatkaa varten, mutta tuo nukkua tuhisi koko matkan. Äiti meidät haki asemalta ja heitti kotiin, viikonloppu kaksin pennun ja Epelin kanssa. Musta oli mahdottoman söpöä, että seuraavana aamuna heräsin siihen, että Darra pää oli mun mahalla, ja sille oli tullut hikka.
Darra oli suoraansanoen söpön ärsyttävä. Sisällä se oli pentumainen, hölmö ja.. söpö. Se retuutti vuoroin leluja, vuoroin Epeliä ja kun alkoi väsyttämään, se painautui Epeliin kiinni. Mulla on puhelimessa vähintään sata kuvaa, missä ne nukkuu kiinni toisissaan (lue: Darra Epelissä). Ärsyttävää oli ulkoilu. Se vetäytyi kuoreensa, ei reagoinut mitenkään, jos siihen yritti ottaa kontaktia. Sille oli yksi ja sama, mitä mä tein tai sanoin. Sitä ei oikeasti kiinnostanut vittuakaan. Epeliä pienenä kiinnosti, se seuraili missä me oltiin, vaikka välillä meinas eksyä. Mutta eheeei Darra. Tästä ongelmasta me päästiin pikkuhiljaa, kun se kasvoi ja luotiin suhdetta. Nykyään se onkin mitä helpoin irtipidettävä *kopkop*. Darra oli ja on ääniherkkä. Varsinkin pentuna. Sen ollessa 10-12vk vanha, käveltiin mun äidin luokse ja viimesellä 15m päästin sen irti. Meni jees, kunnes meni mopo ohi. Mitä teki pentu? Juoksi varmaan 20m tulosuuntaan minä perässään. Nykyään tilanne on se, että rekkoja/pakuja väistetään, jos menee ihan vierestä ohi, mutta melko "normaali" tuo jo on äänien suhteen. Pakko myöntää, mutten muista juuri mitään Darrasta maalis-kesäkuu ajalta. Se oli kaikinpuolin helppo. Tietenkään en voi unohtaa, kun se ensimmäisen kerran meni kahlaamaan! Uimaan tuo ei vieläkään suostu, mutta kahlailee mahaan asti, mikä riittää jo mulle, riittää että yks vesipeto löytyy talosta.
Darra tosiaan kävi kolmen kuukauden ikäisenä Tampere kv'ssa veljensä kanssa. Tietty haluttiin totuttaa pentuja isoihin tapahtumiin, joten hypättiin kusetuspaikan kautta pentujen kanssa sisään. Jos joku kysyi, olivat porokoiria.

Kesäksihän me muutettiin Annille. Jostain syystä musta oli mieletöntä seurata kahden sisaruksen elämän alkutaivalta, kun ne pystyivät ottamaan mallia elämästä vanhemmilta roolimalleilta, mutta niillä oli myös kaksin omat jutut, jotka ovat edelleen vain Muran ja Darran. Muuten kesä meni vain opetellen elämän suruja ja iloja, kouluttaen ja opastaen pentua. Lisäksi matkustelu tuli Darralle tutuksi, kun kierreltiin pitkin ja poikin Suomea Annin kanssa.
Kesällä oli myös pentuetapaaminen, jolloin pennut oli 5kk. Darra oli aivan mahdottoman pieni kaikkiin muihin verrattuna, kyllä mua edelleen harmittaa, että tuosta noin käppänä jäi :D Noh, ehkä ensi koira on sitten iso.
Me ollaan ehditty käymään mätsäreissä, niin hyvin kuin huonoin tuloksin. Me ollaan myös käyty pentuagissa, kaksi kertaa... Mutta kuitenkin! Me opeteltiin kurre, jota tuo nykyään tarjoaa ihan kaikille - vieraillekin, koirapuistossa. Heh. Toi koira on vain niin mahtava. Sillä on outoja tapoja, joita se ei varmaan edes itsekään ymmärrä. Se on niin tyhmä, että nauran sille joka päivä. Ihan mieletön otus.
Darralla oli tosiaan pienenä tapana käydä nukkumaan ihan Epeliin kiinni. Vaikka vuosi on vierähtänyt eteenpäin, mikään ei ole muuttunut - paitsi tila.




Loppuun vielä tänään otetut kuvat Darrasta, toinen, joka näyttää kuinka vajaa se edelleen on, ja toinen, joka näyttää, millanen siitä on kasvanut.
Kiitoksia Annille vielä tästä pennusta, valioyksilön sain, yhtö vajaan kuin itse <3