The Monster Is Inside Your Head

Laiskalla päällä on selvästi kirjoittaja ollut. Mitään suuremmoisen suurta ei ole tapahtunut, mutta kerrataan kuukauden tapahtumat kuitenkin.
Lähinnä nautittu leudosta talvesta ja kirottu Annin kylmää asuntoa. Darran juoksujakin odotellaan - odoteltiin jo viime kuussa alkavan, mutta eheeeeei. Lisäksi koiraa lihotetaan koko ajan lisää, miten voikin olla näin vaikeaa saada koiran luiden ympärille läskiä? Annoskokoa suurennettiin parilla hassulla desillä, Extra Energiaa syövät, tosin Energia pussi nurkassa odottaa, kun muuta EEtä ei saatu.

Tänä talvena tosiaan saatiin veto hyvin aluilleen. Suurin matka, mitä tänä talvena vedettiin, oli 15km. 7,5km kohdalla pidettiin paussi, koirat saivat vähän mitä sattuu - riippuen kerrasta -, toisinaan lihamötikät, toisinaan rustoluut, ennenkuin jatkettiin matkaa. Vetovideokin taitaa blogiin ilmestyä heti, kun allekirjoittanut viitsii olla niin reipas.
Kyllähän me tosiaan myös käytiin Alavudella kääntymässä valjakolla, jonne oli (muistaakseni) 18-20km. Neljä koiraa valjakossa pääsääntöisesti vetää (johdossa Epeli & Noma, pyörinä Mura & Darra). Darra on hullaantunut vedon huumasta, sen kanssa aloitellaan canicrossiakin. Epelistä on kuoriutunut maailman seitsemäs ihme. Se on näyttänyt arktiset juurensa ja käyttötarkoituksensa ja toimii Noman kanssa loistavasti johdossa. Krapulakyydillä tuli myös mentyä Muran ja Darran kanssa Siwaan, heh. Anni ei suostunut peiton syöveristä kuskiksi lähteä, joten valjastin sisarukset. Tosi hienosti menivät, ei voi valittaa! 

Muuta en tähän hätään keksi talven tapahtumia. Palataan eiliseen, jolloin omat jalat huusi kotiin tullessa hoosiannaa korkealta ja kovaa. Koskissa taas olen parisen päivää ja laitoin vakio lenkkikaverillemme viestiä, että lähteekö ulos. Myöntävän vastauksen jälkeen suunta pururataa kohti. Alkuperäinen idea oli kävellä 7km lenkki, joka venyi 23km. Neljän kilometrin jälkeen pururadan läpi meni tie ja päätettiin lähteä tietä pitkin takaisin, koska pururata oli vielä jäässä. Loogisesti ajateltuna pitää lähteä tulosuuntaan kävelemään, että pääsee takaisin, mutta ehei, tie vain jatkui jatkumistaan. Ehkä 15km käveltyämme tie vihdoin haarautui ja päätin laittaa navigaattorin puhelimesta opastamaan. Ja kappas, 8,5km sivistykseen. Voi jumalauta. Siinä sitten käveltiin, ja päästiin vihdoin asfalttitien ja autojen tuntumaan. Oli harvinaisen pepusta kävellä asfalttitietä 8,5km, eikä tuollaisella tiellä mitään kävelyteitä ole, kun ei siellä kuulu kävellä :I Toisinsanoen, olimme kävelleet Kangasalalle, mikä ei tietenkään sano teille välttämättä mitään, mutta ihan hevonvittuun siis, ja Valkeakosken raja tuli meitä vastaan, kun käveltiin tuhottoman paljon. Jalkoja pakotti ja oli kuuma, mutta jotenkin onnistuin kapuamaan kotiin. Kuolema oli lähellä. Lähes tasan viisi tuntia lenkkiin meni. Alla lenkin alusta otettu kuva. Seurassamme siis 2,5v saku Nelli

Ja vielä loppuun kuvaryyppi, Epelihän tosiaan täyttyi 2.3 3 vuotta! Onnea iso Miäs!