Baby you're wonderful

8.12 "käytiin" Ylöjärvellä Darran kanssa mätsäreissä. Kolme tuntiahan noissa vierähti, onneksi oli seuraa ja pentu oli mahtava. Mätsäreihin mentiin ajatuksella "vitut sieltä sijoitusta tule, se kun on tollanen luuranko, jolla on nahka", mutta kappas kikkeliä, PUN1 BIS4. En koskaan lakkaa yllättymästä, miten se antaa tuomarin käsitellä. Ei se karkuunkaan lähtisi, mutta pusipusipusirakastatkomua-tyyli on sen mieleen. Silti se vain viitsi polleana ja varmana vilkaista tuomaria häntäänsä heiluttaen, muuten seisoo kuin patsas. Pieni pentu käyttäytyi ymmärrettävästi hyvin.

Illalla sai raskaan työn raataja peuraa. Sai Epelikin. Ja syndesankari Natsi. Epeli tosin päätti lenkiltä tultuamme, että tässä nyt on perkele odotettu ja tarpeeks, joten hyppäsi lavuaaria vasten ja poimi kimpaleen peuraa suuhunsa.. Itku pitkästä ilosta, suustahan se vietiin ja myöhemmin vasta saivat.
Tosiaan, Natsi on syksystä asti majaillut taas meillä, ihan ilman syytä, tykkäänrakastan ihan hirmuisesti tuota sinttiä, siksi kinusinkin sen mukaani. Maailman söpöin alien.
Natsilla tuli vuosia kolme mittariin, ja omiin perinteisiin kuuluen, tein sille kakun. Videonkin tein kakun teosta Annille, mutta köh, ehken viitsi julkaise kuitenkaan :-D Ääniefektit ovat sen verran muikeat. Kakku kuitenkin koostui nappulasta (joka ei kuvassa näy), ympärillä siivutettu nakki, nappulakasan päällä peuranliha löntti, nappulakasan ympärillä siivutettua lihapullaa, ympärillä ja päällä piimää ja "mausteena" merileväjauhetta.

Kuppi sai vapaapäivän ja prinsessa sai arvoisensa prinsessalautasen kakulleen. Tosin prinsessa ei kovin sievästi syönyt, ahmi henkeähaukkoen ruokansa, röhisi jne. Mutta annoksesta selvittiin ilman mahalaukun poksahtamista.
Hieman vanhempaa asiaa, mutta Epelin päässä on naksahtanut. Pahasti, mutta hyvään suuntaan. Lenkeillä tuo on ignoorannut kanssalenkkeilijät täysin, kun aikaisemmin se on suu vaahdossa juossut huutamaan nämä ihmispolot alimpaan helvettiin. Ehkä tää on sitä kuuluisaa "aikuistumista", mitä joka paikassa toitotetaan. Tähän päivään palataksemme, mitään kummempaa ei olla tehty, suunnitelmat meni ulkoilun kannalta penkin alle, kun vakio lenkkikaverimme, parivuotias saku Nelli, ei päässytkään mukaan. Kierreltiin yksin pitkin Koskin metsiä, kuivassa, hyytävässä pakkasilmassa, huulet paukahdellen verille. Nättiä oli, sitä en voi kiistää. Vielä yritystunnelmakuva loppuun tältä päivältä.

 

Ihmiset hoi, vierailkaapa tukijani, parhaan ystäväni ja pilkkaajani uudessa blogissa